 |
| Hvar ja Adrianmeri, alhaalla pieni pala Makarskaa |
Edellinen
päivä oli otettu vähän kevyemmin ja valmisteltu lähtemistä
ensimmäiselle "oikealle" reissulle. Aamulla tavoite oli lähteä n. 06:00
ajamaan, jotta olisimme Makarskassa perillä noin 7:n aikaan kun Biokovo
Parkin lipunmyynti aukeaisi. Matka sujui varsin leppoisasti ja liikenne
soljui hiljalleen kohti tavoitettamme. Lähempänä Makarskaa rupesi tuuli
selkeästi voimistumaan ja merellä alkoi näkymään tuulen nostamia
vesipilviä. Samalla tuuli tarttuin ajoittain autoonkin tehden ajamisesta hieman
enemmän keskittymistä vaativaa. Matka kuitenkin sujui leppoisasti kohti
Makarskaa josta löysimme puiston lipunmyynnin aikalailla helposti.
Sisällä meitä palveli todella ystävllinen herrasmies jolta saimme tarkat
ajo-ohjeet Makariin, hieman ylempänä sijaitsevaan kylään, mistä reissun
aloittaminen olisi helppoa.
Pyörittelimme
auton ylös mutkaista tietä Makarin kylään, missä meitä oli vastassa
lepppoisasti ylängöltä puhaltava 25m/s puhaltava tuuli. Tavaroiden
purkaminen autosta oli pakko tehdä tuulensuojan puolelta yksi ovi
kerrallaan enintään auki olevana, sillä muuten kaikki irtonainen lähti
autosta liikkeelle. Saimme tavarat päälle ja olimme valmiit lähtemään
1200 nousumetrin puristukselle kohti Vosacin huippua mikä edessä siinsi.
Hetken kävelyn jälkeen tajusimme, että kukaan ei ottanut karttaa mukaan
auton takapenkiltä, joten ei auttanut kuin kipittää kiltisti takaisin
hakemaan sitä. Vihdoin pääsimme sitten oikeasti lähtemään.
 |
| Tuonne keskimmäiselle huipulle matka vie |
Nousua
alhaalta katsoessamme, oli todella vaikea hahmottaa reittiä ja uskoa,
että vallitsevassa tuulessa olisi mitään asiaa roikkua vuoren seinällä.
Reitti oli kuitenkin saatu hyvin kulkemaan seinämällä puiden suojassa ja
ilman kohtuuttoman jyrkkiä pudotuksia, joten sillä eteneminen onnistui
ilman suuria henkisiä ponnisteluja. Nousu oli ajoittain kohtuullisen
jyrkkää, mutta polku oli edelleen selkeä ja helppo seurattava. Nousussa
eteneminen oli n. 2km/h eteenpäin ja nousumetrejä kertyi sitten hieman
hitaammin, mutta normilenkkiin verrattuna paljon. Pidimme tasaisin
väliajoin maisemien ihailua ja eväiden napostelua varten pienen tauon ja
nautimme hienosta aurinkoisesta säästä. Ilma ei ollut hirveän lämmin
auringonpaisteesta huolimatta tuulessa, mutta oikein sopiva nousemiseen
poluilla ylöspäin. Teimme matkalla pienen koukkauksen geokätkön perässä
sivupolulle ja kävimme katsomassa jyrkänteen reunalta alas, ongelmaksi
vain muodostui kova tuuli mikä saattoi välillä painaa kovasti selkään ja
esti näin ollen kovin lähellä reunaa seisomisen. Muutama muukin kulkija
oli liikkeellä aamupäivän tunteina ylöspäin, joten tervehdimme ja
kulkijat jatkoivat matkaansa hieman vauhdikkaammin ylös.
 |
| Evästauko pitää mielen virkeänä myös noustessa |
Useamman
tunnin kiipeämisen jälkeen pääsimme tasangon reunalle, mistä puhalsikin
alhaalla jo tutuksi tullut, lähes myrskytuulen lukemissa viuhunut
tuuli. Tässä vaiheessa oli vedettävä lisää vaatteita päälle tuulen
jäähdytysvaikutuksen vähentämiseksi. Viimeinen nousu tasangolta ylös oli
edessä, mutta tuuli helpotti melkein heti kun lähdimme nousemaan
rinteen reunaa ylös. Tässä kohdassa tuuli tasangolta puristui huippujen
väliin koko voimalla ja painoi alas kapeaa ränniä pitki, minkä vuoksi
sen voima oli niin kova. Huipulta maisemat Adrianmerelle yli Hvarin ja
Bracin, sekä pitkin Kroatian rannikkoa tarjosivat huikean eämyksen,
minkä vuoksi nousu huipulle oli ehdottomasti vaivan arvoinen.
 |
Rannikkoa luodetta kohti, vasemmalla Brac
|
Paluu
alas oli polville hieman rankempi kokemus kuin nousu, mutta
rauhallisesti edeten siitä selvittiin ilman loukkaantumisia. Alhaalla
kävimme tutustumussa Kroatian Rivieraksikin kutsutun Makarskan rantoihin
ja ravintoloihin. Hikisen päivän päätteeksi uiminen meressä oli
tervetullut viilennys. Pari geokätköä ja punainen semi-submarine
kruunasivat päivän, minkä jälkeen olikin aika ajella auringonlaskua
vasten kohti Splitiä.
 |
| Makarska Riviera |
 |
| Aurinko rupeaa kääntymään laskulle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti