Matkapäiväkirja, Kroatia - 30.5.2015 Dinara

Näkymää Dinaralta (ja jonkun reppukin osui kuvaan)

Dinaralle nousu oli reissun kohokohta, tai ainakin korkein kohta jolle koko maassa pääsee nousemaan. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla matkaten kohti Kniniä, Nokian Here-kartat olivat hieman eri mieltä kanssamme hyvästä ja ajettavasta tiestä, minkä vuoksi löysimme itsemme lähestymästä enemmän maastopyörälle soveltuvaa reittiä kuin perheautolle soveltuvaa tietä. Löysimme kuitenkin toisen, hieman parempikuntoisen hiekkatien jolle auton jopa uskalsi ajaa ilman vaaraa pitkästä peruutuksesta esteen sattuessa eteen. Tie oli sen verran kapea, että auton kääntäminen ei olisi kovin mielekäs operaatio. Pienen hiekka-ek:n jälkeen saavuimme Glavaasiin ja löysimme autolle parkkipaikan. 

Viimeinen pysähdys ennen hiekka ek:ta

Päivän ollessa jo aamulla todella lämmin, oli syytä pukeutua hattuihin, laittaa paljon aurinkorasvaa iholle ja varmistaa, että repuista löytyy tarpeeksi vettä sekä eväitä koko päivän reissulle. Odotettu nousuaika huipulle oli n. 5-6h ja alastulo puolet tästä, eli ohjelmassa olisi 8-9h liikkuminen auringon paahtaessa. Tätä varten jokaisella oli mukana 5-6 litraa vettä, eväsleivät sekä patukoita energia- ja proteiinimuodoissa.

Lähdimme hissuksiin nousemaan rinnettä ylöspäin ja vilkaisimme samalla linnaa mikä oli ollut viimeksi käytössä vuosisatoja sitten ja rapistunut sen jälkeen paikallaan toimien kotipesänän korppipariskunnalle. Ylöspäin mentäessä pääsimme myös tutustumaan suojana toimineeseen luolaan, mihin oli louhittu erilaisia huoneita. Luola sijaitsi sen verran ylärinteessä, että sitä ei polultakaan nähnyt kasvien takaa, varsin hyvä piilopaikka siis. Ylös mentäessä polku jatkui tasaisesti nousten ja ylätasangolla 1250m korkeudessa se haarautui useaksi erilliseksi poluiksi joilta patikointireittejä lähti.

Kraaterin murjoma kuoppa

Joskus voi Vibram jäädä polulle

Valitsimme poluista lännenpuoleisen, mikä näytti kartalla parhaiten merkityltä ja kohtuullisen suoralta kohti huippua. Polku alkoi loivana, selkeänä ja hyvin merkittynä sivuten muutaman kraaterin ja edessä auenneen jyrkänteiden reunustan. Pikkuhiljaa polku taittui metsään, pysyen kuitenkin hyvin merkittynä ja selkeänä. Metsän jälkeen edessä avautui pieni kivien keskellä könyäminen, jonka jälkeen rinnettä pitkin puhalsi jäätävän kylmä tuuli vastaan. Tässä kohtaa reitti lähti nousemaan rinnnettä ylös kohti miehen korkuista mäntymetsikköä. Nousumetrit tulivat aikalailla metsikön siimeksessä lähes täyteen ja huippu alkoi siintämään 5,5h ponnistelun jälkeen edessä. Lämpötila oli yli 30 astetta, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja pilviä oli vain muutama hassu hattara. Tästä huolimatta ylhäällä puhaltanut tuuli oli niin jäätävä, että päälle oli vedettävä täysi tuulenpitävä varustus. Ylhäällä etsimme geokätkön, otimme pakolliset kuvat, söimme vähän eväitä ja joimme oluet huiputuksen kunniaksi. 

Huipulla

Hetken ihmettelyn jälkeen oli aika lähteä kohti autoa. Valitsimme paluureitiksi hieman toista kautta kiertävän, minkä mukaan reitti tulisi pohjoisen suunnasta taloille. Tämä reitti olikin sitten huomattavasti heikommin merkattu kuin nousureittimme. Reitti kuitenkin pääpiirteittäin seuraili harjuja, joten aika-ajoin nähtyjen reittimerkkien ja selkeiden maastomuotojen avulla suunnistimme kohti rakennuksia kaartaen pikkuhiljaa kohti etelää. Hetken kävelyn jälkeen, alkoivatkin jo ensimmäiset rakennukset näkymään. Lähemmäksi päästyämme selvisi, että ensimmäinen rakennus ei ollut ollut käytössä enää pitkiin aikoihin. Jatkoimme mäkeä alaspäin ohi muutaman hylätyn rakennuksen, kunnes saavuimme vuorikiipeilijöiden majalle.

Majalla oli mies ja nainen jotka olimme nähneet aiemmin aamulla alempana rinteessä ja yllätykseksemme majalla oli myös koira kahden pennun kanssa. Koirat suhtautuivat tuloomme aluksi epäilevästi, mutta hetken rapsuttelun jälkeen ne rauhoittuivat takaisin lepäämään varjoon. Keskusteltuamme hetken, selvisi, että koirat eivät olleet pariskunnan, vaan ne seurasivat alueen vaeltajia ruoan toivossa. Pariskunta oli majoittunut lähellä sijainneelle majalle ja kiertelivät päivät Dinaran ympärillä kukkuloita maisemia ihaillen. Kertoilivat myös tulavasta kohteestamme Paklenican puistosta ja suosittelivat vähintän kolmen päivän viipymistä siellä. Kiitimme vinkeistä ja lähdimme pikkuhiljaa kävelemään kohti autoa, toiveena oli ehtiä vielä ennen yötä takaisin kotiin ja syömään. Yllätykseksemme koirat lähtivät seuraamaan meitä polkua pitkin, oletimme niiden jäävän majalle pariskunnan kanssa, mutta ne vain lähtivät kävelemään mukana. Noh, kivempi isompi seurue kuin pienempi seurue. Alaspäin kulkeminen sujui aikalaila mutkattomasti polvia säästellen. Koirat kulkivat välillä edessä, välillä takana ja välillä keskellä oman milensä mukaan. Lähemmäs alhaalla sijainnutta majaa päästyämme jatkoivat koirat suoraa tietä majalle jättäen meidät vielä hidastelemaan kivikkoiselle polulle. Autolle päästyämme oli aika syödä loput eväät, eli kurkut ja muut vihannekset. Sitten olikin aika pakata auto, sanoa herkkua norkoilemaan tulleille koirille hei ja lähteä ajamaan 2h matkaa kohti Splitiä.

Huippunäkymät

Syke, nopeus ja nousu

Lisää statistiikkaa Polarin Flow-palvelussa

Matkapäiväkirja, Kroatia - 28.5.2015 Makarska ja Vosac

 

Hvar ja Adrianmeri, alhaalla pieni pala Makarskaa

Edellinen päivä oli otettu vähän kevyemmin ja valmisteltu lähtemistä ensimmäiselle "oikealle" reissulle. Aamulla tavoite oli lähteä n. 06:00 ajamaan, jotta olisimme Makarskassa perillä noin 7:n aikaan kun Biokovo Parkin lipunmyynti aukeaisi. Matka sujui varsin leppoisasti ja liikenne soljui hiljalleen kohti tavoitettamme. Lähempänä Makarskaa rupesi tuuli selkeästi voimistumaan ja merellä alkoi näkymään tuulen nostamia vesipilviä. Samalla tuuli tarttuin ajoittain autoonkin tehden ajamisesta hieman enemmän keskittymistä vaativaa. Matka kuitenkin sujui leppoisasti kohti Makarskaa josta löysimme puiston lipunmyynnin aikalailla helposti. Sisällä meitä palveli todella ystävllinen herrasmies jolta saimme tarkat ajo-ohjeet Makariin, hieman ylempänä sijaitsevaan kylään, mistä reissun aloittaminen olisi helppoa. 

Pyörittelimme auton ylös mutkaista tietä Makarin kylään, missä meitä oli vastassa lepppoisasti ylängöltä puhaltava 25m/s puhaltava tuuli. Tavaroiden purkaminen autosta oli pakko tehdä tuulensuojan puolelta yksi ovi kerrallaan enintään auki olevana, sillä muuten kaikki irtonainen lähti autosta liikkeelle. Saimme tavarat päälle ja olimme valmiit lähtemään 1200 nousumetrin puristukselle kohti Vosacin huippua mikä edessä siinsi. Hetken kävelyn jälkeen tajusimme, että kukaan ei ottanut karttaa mukaan auton takapenkiltä, joten ei auttanut kuin kipittää kiltisti takaisin hakemaan sitä. Vihdoin pääsimme sitten oikeasti lähtemään.

Tuonne keskimmäiselle huipulle matka vie

Nousua alhaalta katsoessamme, oli todella vaikea hahmottaa reittiä ja uskoa, että vallitsevassa tuulessa olisi mitään asiaa roikkua vuoren seinällä. Reitti oli kuitenkin saatu hyvin kulkemaan seinämällä puiden suojassa ja ilman kohtuuttoman jyrkkiä pudotuksia, joten sillä eteneminen onnistui ilman suuria henkisiä ponnisteluja. Nousu oli ajoittain kohtuullisen jyrkkää, mutta polku oli edelleen selkeä ja helppo seurattava. Nousussa eteneminen oli n. 2km/h eteenpäin ja nousumetrejä kertyi sitten hieman hitaammin, mutta normilenkkiin verrattuna paljon. Pidimme tasaisin väliajoin maisemien ihailua ja eväiden napostelua varten pienen tauon ja nautimme hienosta aurinkoisesta säästä. Ilma ei ollut hirveän lämmin auringonpaisteesta huolimatta tuulessa, mutta oikein sopiva nousemiseen poluilla ylöspäin. Teimme matkalla pienen koukkauksen geokätkön perässä sivupolulle ja kävimme katsomassa jyrkänteen reunalta alas, ongelmaksi vain muodostui kova tuuli mikä saattoi välillä painaa kovasti selkään ja esti näin ollen kovin lähellä reunaa seisomisen. Muutama muukin kulkija oli liikkeellä aamupäivän tunteina ylöspäin, joten tervehdimme ja kulkijat jatkoivat matkaansa hieman vauhdikkaammin ylös.

Evästauko pitää mielen virkeänä myös noustessa

Useamman tunnin kiipeämisen jälkeen pääsimme tasangon reunalle, mistä puhalsikin alhaalla jo tutuksi tullut, lähes myrskytuulen lukemissa viuhunut tuuli. Tässä vaiheessa oli vedettävä lisää vaatteita päälle tuulen jäähdytysvaikutuksen vähentämiseksi. Viimeinen nousu tasangolta ylös oli edessä, mutta tuuli helpotti melkein heti kun lähdimme nousemaan rinteen reunaa ylös. Tässä kohdassa tuuli tasangolta puristui huippujen väliin koko voimalla ja painoi alas kapeaa ränniä pitki, minkä vuoksi sen voima oli niin kova. Huipulta maisemat Adrianmerelle yli Hvarin ja Bracin, sekä pitkin Kroatian rannikkoa tarjosivat huikean eämyksen, minkä vuoksi nousu huipulle oli ehdottomasti vaivan arvoinen. 

Statistiikkaa Polar Flow-palvelussa

Rannikkoa luodetta kohti, vasemmalla Brac

Paluu alas oli polville hieman rankempi kokemus kuin nousu, mutta rauhallisesti edeten siitä selvittiin ilman loukkaantumisia. Alhaalla kävimme tutustumussa Kroatian Rivieraksikin kutsutun Makarskan rantoihin ja ravintoloihin. Hikisen päivän päätteeksi uiminen meressä oli tervetullut viilennys. Pari geokätköä ja punainen semi-submarine kruunasivat päivän, minkä jälkeen olikin aika ajella auringonlaskua vasten kohti Splitiä.

Makarska Riviera

Aurinko rupeaa kääntymään laskulle

Matkapäiväkirja, Kroatia - 27.5.2015 Krka

Kuva joka löytyy jokaiselta kävijältä

Keskiviikkona oli ohjelmassa Krkan puiston katselmointi ja reissun aloittelu. Pakkasimme aamulla eväät reppuun ja käänsimme auton kohti pohjoista moottoritielle. Krkaan matka kesti reilun tunnin, minkä aikana ehti vähän heräilemään ja ihmettelemään maisemia, Moottoritie ei tarjonnut kovin monipuolista katseltavaa, mutta maisemien erilaisuus toki viehätti kovasti laakeaan maastoon tottunutta. Lämpötila rupesi pikkuhiljaa nousemaan kohti 30C-lukemia, mikä tarkoitti perillä aurinkorasvan kaivamista esille ja käyttöön. Saatuamme tavarat autosta ojennukseen ja reput selkään, oli aika lähteä katsomaan miltä puisto näyttää. Alkuvaiheessa liikkeellä  oli muutamia ihmisiä, mikä kertoi mahdollisuudesta mukavan rauhalliseen kävelyyn polkuja ja laitureita pitkin. Lähdettyämme kävelemään, paljastui kuitenkin totuus, alueella oli turistien invaasio menossa. 

 Krkan putouksia

Kuljettu reitti Polar Flow-palvelussa

Polut,  maisemat ja kirkas vesi olivat kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoisia yhdessä putousten kanssa, mutta ihmisten määrä vei tunnelmasta siivun pois. Ei paikasta varsinaisesti erämaata oltu lähdetty etsimäänkään, mutta uimapaikalla pyyhkeelle koloa etsiessä ei ihan mielikuva rauhallisesta putouksesta täyttynyt. Kävimme uimassa, söimme eväät ja palasimme autolle pienen kävelylenkin päätteeksi.

Matka jatkui Sibenikin vanhaan kaupunkiin lounaalle ja kaupunkikierrokselle kävellen. Kävimme vanhassa luostarin kahviossa jäätelöllä ja jatkoimme matkaa hautausmaalle katsomaan kaupunkia yläpuolelta. Aikataulullisista haasteista johtuen jätimme linnan väliin ja lähdimme kujien välistä kohti autoa ja kotimatkaa. Päivä oli nopeasti paketissa kun ajelimme rantatietä pitkin kotiin maisemia katselleen. Paluumatkalla otimme vielä pienen vilkaisun kohti Trogiria, mutta illan jo uhkaavasti lähestyessä päätimme jatkaa kaupan kautta majoitukseen. 

Sibenikin hautausmaa ja kaupungin kattoja

http://www.np-krka.hr/en/

http://www.sibenik-croatia.info/

Matkapäiväkirja, Kroatia - 26.5.2015 Split

Tämä on ensimmäinen osa Kroatian matkan matkapäiväkirjaa. Reissun tapahtumat on kirjoitettu heti tuoreeltaan, mutta niiden julkaisu tapahtui pienellä viiveellä ja tekstin suodattamisella. Toivottavasti pääset mukaan tunnelmaan. :)

Pilkoin eri päivät useampaan postaukseen yhden todella pitkän sijaan, tuntui jotenkin loogisemmalta kuin yksi todella pitkä tarina.

 

Matka alkoi mukavasti suoralla aamulennolla Helsingistä Splitiin ilman ongelmia. Vastassa Splitin kastelan kentällä oli lämmin tuulahdus ja tunne hienosta lomasta. Ensimmäiseksi tehtävänä oli selvittää vuokra-auton sijainti mikä oli varattu etukäteen, kuten mahdollisimman paljon koko matkasta oli pyritty valmistelemaan jouhevan toiminnan varmistamiseksi. Vuokrausyhtiö löytyi lopulta terminaalin ulkopuolelta, josta meillä oli vielä heidän järjestämänsä kyyti "vuokraamolle". Meno oli suomalaiseen jäykkyyteen tottuneelle taas hieman uudenlaista, mutta homma kuitenkin toimi pienestä säädöstä huolimatta. Vuokra-autoksi saimme Toyota Corolla Verson, mikä sopi tarpeisiimme loistavasti. Tavaratilaa ei ollut ihan hirvesti, mutta sen verran, että saimme kaiken kyytiin jo tässä vaiheessa. Auto oli valittu täysillä vakuutuksilla ilman minkäänlaisia omavastuita selkeyden säilyttämiseksi tällä reissulla, sillä tiedossa oli käymistä hieman syrjäisemmissäkin kolkissa.

Auto saatiin pakkaamisen jälkeen alle ja matka kohti Splitin keskustaa saattoi alkaa. Matkalla pieni evästauko Suomestakin tutussa Lidlissä ja lämmön sekä maisemien ihailua hetken aikaa. Majoituksen isäntäkin soitteli ja kyseli sijaintiamme, oli kuulemma jo hetken aikaa odottanut. Vuokra-auton saamisessa vuokraamosta ja säätämisessä lähdön kanssa oli kulunut sen verran aikaa, että hän oli jo ruvennut huolestumaan tulemisestamme. Majoitus löytyi lopulta navigaattorin ja kättään heiluttavan miehen kanssa sen verran kivasti, että selvittiin yhdellä u-käännöksellä ennen auton laittamista pihaan parkkiin. Majoituksen sijainti oli keskussairaalan vieressä, hieman keskustan vieressä, mutta kuitenkin nopean kävelymatkan päässä kaikesta oleellisesta toiminnasta.

Siirtymäreitti keskustaan

Splitin vanhaa keskustaa, hetken päästä tuli ukkonen ja poisti ihmiset

Tavaroiden purkamisen ja huoneiden jakamisen jälkeen oli suunnitelman mukaisesti aika lähteä katsomaan Splitin keskustaa ja muutamaa geokätköä rantoja pitkin kävellen. Pääsimme hyvin keskustan tuntumaan ja maisemat oli talven jälkeen varsin piristävät auringon paahtaessa suoraan yläpuolelta lämpimästi ihoa hyväillen. Hetken aikaa kaupungin muurin edessä pyörittyämme alkoi vuorten yli tulla ukkospilviä, mitkä pakottivat meidät etsimään lounaspaikkaa keskustasta. Aikaa ei hirveän montaa minuuttia ehtinyt kulua kun jouduimme juoksemaan varjojen suojaan ravintolaan jolla ei ollut sisäpaikkoja lainkaan.  Lounasaika oli kuitenkin käsillä, joten löysimme listalta juotavaa ja syötävää ilman murheellista mieltä sateesta. Kaupunkitutustuminen jäi hieman aiottua torsommaksi sateen jatkuessa koko iltapäivän aina alkuiltaan saakka, joten lounaan jälkeen päädyimme kävelemään takaisin majoitukseeen valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Kävin vielä itse illalla juoksemassa lenkin Marjanin ympäri, mikä on kaunis kukkula kaupungin pohjoispäässä ja todella suosittu ulkoilualue. Ajatukseni oli juosta rantoja pitkin mukavasti merta ihmetellen, mutta polku oli päätetty jossain kohdassa muurata umpeen ja kiipeilymahdollisuuksista huolimatta, päätin jättää mahdollisuuden käyttämättä tällä kertaa. Palailin reittiä hieman takaisinpäin ja lähdin kiipeämään mäkeä pikkuhiljaa ylöspäin. Reitin varrella vataan tuli mukavan näköinen puisto, jonne olisi ollut kiva mennä juoksemaan. Juoksin portille, jossa olikin mies vastassa. Kysyessäni puiston julkisuudesta, sain vastaukseksi 

- "no, it's not public park"

- "ok, it's private?" 

- "No, it's government area, nothing interesting to see here, just some buildings"

- "thank you very much and have a nice evening"

- "Ok, bye"

Hieman enemmän aikaa, niin tästä olisi voinut mennä yli ja jatkaa rantaa pitkin

Ehkä hämmentävin keskustelu minkä olen käynyt kenenkään kanssa pitkään aikaan, informaatiosisältö oli lähellä nollaa ja toteamus tylsistä rakennuksista oli ehkä viihdyttävin mahdollinen. Jatkoin tyytyväisenä matkaani välittämättä tästä sen enempää, pihapiirissä oli kyllä massiivisia rakennuksia ja Kroatian lippuja, mutta ei mitään poikkeuksellista. Kiertelin mäen ympäri ja palailin takaisin vanhan kaupungin läpi. Ruokailu ja nukkuminen oli illan ohjelmassa, minkä jälkeen pääsisimme ensimmäisen päivän askareisiin.

Taitaa odottaa romutusta tämäkin yksilö