Kevon retkeily 13.6.2015 - 17.6.2015

Olimme pitkään puhuneet, että Kevon kanjoni pitäisi käydä katsastamassa, mutta aikataulullisista syistä johtuen reissu jäi tälle vuodelle. Noh, kokemusta ja suunnitelmallisuutta on kertynyt vuosien varrella sen verran, että matkata oli odotettavissa varsin mukava ja leppoisa, Lähtö oli perinteiseen tapaan perjantaina iltapäivällä Porvoosta, jonne Antin kanssa ajoimme Helsingistä yhdessä ja loikkasimme Antin ja Jarmon kyytiin. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli tavaroiden mahtuminen autoon, yleensä tavaroida on saanut tunkea samaan farmariin ihan tosissaan, mutta nyt menivät kuin itsestään oikeille paikoille ja mahtuivat hyvin kyytiin. Jani sanoi ottaneensa mukaan yli 7kg ruokaa, mikä varmasti riittäisi eikä nälkä pääsisi vaivaamaan. Matka pohjoiseen pääsi siis alkamaan ja reitti oli selkeä, suoraan 4-tietä ja matkalta muutama geokätkö kahvitaukojen lomassa. Suunnitelmassa pysyttiin ja 15h ajamisen jälkeen olimmekin jo lähestymässä Kevon luonnonpuistoa ja Paistuntunturin erämaata.


Copyright Metsähallitus

13.6.2015 +7C, kohtalainen tuuli lounaasta, 16km
 
Kello taisi lyödä kahdeksan aamulla kun saimme auton parkkiin ja tavarat purettua autosta. Matkaa ei alkuun hirveästi lähdetty tekemään, vaan teimme aamupalaa joen varrella aamu-unien karistamiseksi silmistä. Ilma oli hieman tuulinen ja viileä, mutta muuten varsin miellyttävä. Parkkipaikalla oikeastaan ihmetytti wc-tilojen törkeä kunto, virtsaa pitkin seiniä ja karikelaatikot täynnä roskaa.. Ei paljon tehnyt mieli tukeutua näihin palveluihin. Aamupalan perään lähdimme suorittamaan ensimmäistä siirtymää kohti Ruktajärveä yli niemen, odotukset kanjonin näkemiselle olivat kovat, joten katseita suunnattiin oletettuun kanjonin suuntaan aika tiiviisti ilman tuloksia. 12km meni aikalailla marssien aivot narikassa ja mönkijäuran tallominen tuntui lähillä pakolliselta siirtymältä parempien maisemien pariin. Ruktajärvellä jäimme suoraan kotaan tekemään hieman ruokaa ja ottamaan ns. Ruokaperäsiä, eli tupluureja. Muutama tunti tässä saatiinkin kulumaan ja lepoa sen verran, että päätimme jatkaa matkaa kohti Njavgoaivin tupaa Guivin reitillä. Matkalla tuli vastaan ainoastaan yksi ihminen kevyillä kantamuksilla, mikä antoi toivoa rauhallisesta illasta. Lähtiessämme Ruktajärveltä, oli tupaan saapunut muutama ihminen, joiden kanssa emme vaihtaneet sen enempää kuulumisia kun ei tupaan ollut asiaa, mutta muuten ei hirveästi tuntunut vielä liikehdintää olevan. Njavgoaivin tuvalla ei ollut ristin sielua, joten saimme istua rauhassa tuvassa ja mennä nukkumaan lämpimässä mökissä, mikä oli täysin poikkeuksellista aiempiin retkiimme verrattuna. Vesi oli tuvan sijaintiin nähden erikoisesti opastettu, mutta onneksi vieraskirjaan oli merkitty läheisen lähteen sijainti, mistä saimmekin vedet haettua.

Illallista Njavgoaivin tuvalla

14.5.2015 +6C, navakka tuuli lännestä, 12km
 
Seuraavan aamun lähtö oli vähän kankeampi Janin saatua lievän migreenikohtauksen, mutta tästä selvittiin onneksi säikähdyksellä, särkylääkkeillä, vedellä ja levolla ennen lähtöä. Aamupalan yhteydessä päätimme, että otamme suunnan Akukammilta suoraan pohjoisen suuntaan pitkin erämaa-aluetta ja nousemme Guiville seuraavana päivänä lännen puolelta vanhaa merkittyä polkua pitkin. Näin saimme pienen hengähdyksen muuten niin kovin ohjatulta tuntuneen matkan lomaan. Ei ole vapaaseen retkeilyyn tottuneen ihmisen helppo pysyä polulla ja vaeltaa tuvalta toiselle vailla vaikuttamisen mahdollisuuksia retkeensä. Akukammilla söimme lounasta ja täyttelimme tupakirjaa, ilma oli hieman sateinen, mutta ei kuitenkaan kovin paha. Jarmon jätettyä makkaransa penkin päälle hetkeksi vartioimatta, oli myyrä tai metsähiiri ottanut siitä vainun ja siirtynyt parempia herkkuja maistelemaan, Jarmon vahtiessa kahvitulia, oli toveri tullut lujaa juoksua ohi ilmeisen tyytyväisenä maistelusessiostaan. Lähtiessämme tuvalta, saapui sinne edellisenä iltana Ruktajärvellä yöpyneet Unkarilaiset herrat tankkaamaan vähän energiaa. Vaihdoimme vähän kuulumisia ja kertoivat olevansa parin viikon kierroksella, olivat käyneet Lemmenjoella, nyt kevo ja meinasivat vielä käydä Luostolla. Liftaamalla liikkuivat, kovia kavereita kyllä.

Tuvalta lähdössä, 2/4 jo lähes lähtövalmiina

Saimme otettua sen verran etäisyyttä puiston reunaan, että kompassikin piti ajoittain kaivaa esille ja samalla saimme katsella Norjan jylhiä maisemia niille haikaillen. Sadepilvet kiersivät ympärillämme, mutta vain muutama rae sattui silloin tällöin hihalle ropisemaan. Löysimme sopivasta kohdasta leiripaikan ja laitoimme teltat pystyyn ja rupesimme virittelemään normaaleja iltatoimia. Tuuli oli raa'an kylmä, joten teimme pienet kynsitulet joen penkalle tuulensuojaan ja istuimme pienen hetken lämmittelemässä ennen nukkumaan menemistä. Tämä tuntui enemmän siltä retkeilyltä mihin olimme tottuneet ja hetkellisesti saimme luotua illuusion vapaudesta. Tässä vaiheessa oli hyvä pestä ensimmäisen kerran lika pois ja käydä lammessa pienellä huuhtelulla. Alkoi ainakin veri kiertämään kun muutaman asteen "lämpöiseen" veteen upotti jalkansa. Pikapesu teki ihan hyvää, vaikka jalat löivätkin loukkua. Iltatoimet ja nukkumatti jo kutsui, seuraavana päivänä olisi taas kävelyä ohjelmassa.

15.5.2015, +5C, navakka tuuli idästä, 22km
 
Yö oli kylmä ja tuulinen, mutta kuiva, joten leirin pakkaaminen aamulla oli nopea operaatio. Aamupala, kahvit ja teltat kasaan oli ohjelmanumerona niin harjoiteltu, että se sujui pienessä kohmeessakin näppärästi. Otimme suunnan kohti pohjoista ja lähdimme etsimään kohtaa josta polku Guiville nousisi. Hieman liian aikaisin lähdimme kaartamaan itää kohti ja otimme suunnaksi väärän huipun, kunnes huomasimme erheen ja luonnonpuiston tolpat, ehkä ihan hyvä, että niitä on naputeltu tiheästi navigaatiokyvyttömiä varten. Pieni korjaus ja saimme poimittua silmiin polun tolpat, mitkä olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Kiltisti tallustimme polulle ja lähdimme nousemaan Guiville. Hetken aikaa nousu otti tuulen samalla yltyessä, mutta yllättävän nopeasti olimme huipulla ilman suurempia ponnisteluita. Tuuli oli ylhäällä jo varsin navakka ja viilentävä, joten linnoittauduimme kivien ja rinkkojen taakse katselemaan maisemia sekä soittamaan kotipuhelut.

Kauaa ei huipulla viitsinyt olla ja alas lähtiessämme saimme kiristää huput tiukalle, jotta tuuli ei olisi ihan koko voimalla piiskannut kasvoja. Tallustimme hyväkuntoista polkua alas kohti Kuivin tupaa ja hetken päästä se siinsikin edessä. Ylämäkeen tuli vastaan muutama henkilö ilman erikoisempia kantamuksia, joten oletimme heidän jättäneen tavarat tuvalle ja lähteneen huiputtamaan iltapäivän ratoksi. Tuvalla ei ollutkaan ketään, kuten olimme olettaneet, mutta hetikohta saapumisemme jälkeen tuli virallista reittiä pitkin kaksi rouvaa. Teimme lounaat tuvassa, päivitimme reittisuunnitelman tupakirjaan ja aloimme valmistelemaan siirtymistä seuraavalle leiripaikalle. Pihalla vaihdoimme vielä muutaman sanan Guivilta alas tulleen perheen kanssa ja toivottelimme kaikille tuvassa olijoille hauskoja retkiä.

Matka jatkui eteenpäin, suunnitelmana seuraavalle tulipaikalle yöksi jääminen. Suunnitelmaksi homma jäikin kun tulipaikka oli jäänyt heikolle ylläpidolle jo pidemmän aikaa sitten. Nuotion ympäryspuutkin oli poltettu ajan saatossa ja paikalla oli ainoastaan tulisija sekä peltikansi puille joita ei ollut. Tihkusateessa totesimme, että kävellään mielummin Fiellulle kuin jäädään illaksi kärvistelemään suon reunalle  tuuleen. Nopeasti seuraavat 8km kuluivat kun tallustimme kohti putousta ajatuksena mukava leiripaikka, jossa pääsisi vähän rentoutumaan pitkän kävelyn jälkeen. Yllätys olikin aikamoinen kun saavuimme tälle jo lähes leirintäalueen määritelmät täyttävälle paikalle. Ihmisiä oli virrannut kanjonialueen aukeamisen jälkeen joka suunnasta ja kaikki olivat leirissä putouksella. Löysimme seasta pari telttapaikkaa lähempää putousta, jonka melu peitti sopivasti kaikki äänet allensa. Ainakaan emme kyenneet häiritsemään nuotiolla muita retkeilijöitä putouksen pauhatessa. Illallinen, tulistelu ja muutama valokuva putouksesta ennen sateen alkamista muodostivat illan rungon, ennusteet olivat kertoneet, että sade alkaisi n. puolen yön tienoilla, mutta 22:30 oli pilvien mielestä sopiva aika lastin keventämiselle. Iltatoimien jälkeen oli aika vetäytyä makuupussin lämpöön.

Fiellulta sellainen kuva mitä muilla ei vielä ole

16.6.2015 +4, vesisadetta ja kova/myrskytuuli, 16km
 
Aamu alkoi märissä tunnelmissa sateen ropistessa teltan kattoon. Nouseminen ei paljoa huvittanut, mutta aamupalalle oli siirryttävä. Myslit, keksit ja kahvit, teltan purkun ja pääsimme herättämään loput nukkuvat solut Fiellusta virtaavassa viileähkössä vedessä. Ylitys ei ihan karmea ollut ja ylistynarut tekivät siitä nopean suoritettavan. Mäelle nousu ja seuraavat kilometrit muodostivatkin sitten mielenkiintoisen kokonaisuuden sateen ja tuulen yhdistelmänä. Sadehousuja emme joutuneet vetämään jalkaan, mutta pikkuhiljaa pohkeet rupesivat kostumaan. Yllätykseksemme unkarin herrat tulivat vastaan täydessä varustuksessa, olivat käyneet katsomassa Kevon seinän ja jatkoivat matkaansa kohti Utsjokea alkuperöisen suunnitelman mukaan. Maisemat olivat hienot ja ehdottomasti näkemisen arvoiset, mutta tuuli ja sade veivät parhaan terän pois nautinnolta. Tallustimme eteenpäin, kunnes vastaan tuli houkuttelevan näköinen kota, koputimme oveen ja tervetulotoivotuksena oli mansikaksi lämmitetty kamiina mikä hohkasi suloista lämpöä kotaan ja tulijoille. Jätimme rinkat Suohppasajan kodan seinälle ja siirryimme seuraan tekemään lounasta. Täällä kuluikin seuraavat pari tuntia lämmitellen ja varusteita kuivaillen. Kodalle alkoi saapumaan uusia retkeilijöitä Ruktajärven suunnasta aika märkinä, joten keräsimme tavaramme ja aloimme valmistelemaan itseämme seuraavalla osuudelle. Ihmiset olivat läpimärkiä saapuessaan kotaan ja kertoivat, että tunturin päällä tuuli ja sade tekivät matkanteosta märkää ja kylmää, ainakin varusteita katsoessa se oli helppo uskoa. Vedimme sadevaatteet niskaan ja poistuimme tuvalta kohti korkeampia rinteitä. Alkuun vesisateen määrä oli kohtuullinen tuulen pysyessä navakkana, mutta paljakalle noustuamme alkoi puhuri painamaan ihan toden teolla. Pystyssä pysymisen kanssa oli tekemistä riepottelevan tuulen kanssa ja takaa puhaltanut vesisade ei säästänyt hirveästi vaatteiden saumoja. Puskimme useamman tunnin tuulessa ja sateessa kunnes laskimme alas tuntureilta juuri ennen Ruktajärven leirintää puiden sekaan. Tässä vaiheessa oli ihan tyytyväinen olo, että jatkuva sade alkoi olla takana ja edessä näkyi kota johon saisi tehtyä tulet lämmittelyä varten.

Kodalla olikin jo pariskunta sekä koira lämmittelemässä tultuaan Sulaojan suunnasta, oli sade kastellut myös heidän varusteensa aika tehokkaasti. Tuvassa oli kuulemma useampi ihminen jo sisällä, joten sinne emme menneet edes katsomaan. Tässä vaiheessa retki alkoi olemaan sen verran loppusuoralla jo, että varusteiden vaihto ja kevyt kuivatus riittivät iltatoimiksi nuotiolla istumisen lomassa. Paistelimme lettuja ja juttelimme niitä näitä paikalle saapuneiden retkeilijöiden kanssa.

17.6.2015 +7C, kohtalainen tuuli lounaasta, 12km
Seuraava aamu oli nopea tavaroiden pakkaus ja kävely autolle polkuja pitkin. Autolla pieni nestetankkaus ja tavaroiden pakkaaminen kyytiin. Ajoimme Sodankylään mökille saunomaan ja huuhtomaan pölyä ja hikeä pois iholta, teki kyllä todella hyvää vaikka reissu maastossa olikin lyhyt.

Yhteenveto
Viikon mittaiselle reissulle Kevo on vähän lyhyt, mutta sitä on helppo laventaa liikkumalla Paistunturin alueella mikä ympäröi kanjonia. Kanjonialueen avautumisen aikaan alueella on paljon ihmisiä liikkeellä ja tupien alueet täyttyvät teltoista, joten omaa rauhaa kaipaavalle se ei ole oikea paikka kesän alussa. Maastossa liikkumiseen verrattuna yli 20km päivämatkat eivät ole ongelma polkujen ollen todella hyvin merkittyjä ja hyväkuntoisia, joten reitin pystyy kulkemaan kevyillä kantamuksilla nopeasti läpi, niin tahtoessaan. Tupia ja kammeja on mukavasti Guivin reitin varrella, mutta laavut loistavat poissaolollaan. Jos polkujuoksu maistuu, niin Kevolla siihen on loistava mahdollisuus, selkeät reitit, hyvät pohjat ja haastavat maastot antoisien näkymien kanssa virkistävät varmasti mieltä.